tiistai 26. maaliskuuta 2013

Talvisia tunnelmia

Talven selän taittumista tässä edelleenkin odotellaan. Kyllä se näyttää vaan pintansa pitävän. Mutta pikkuhiljaa on alkanut noita auringon sulattamia lämpäreitäkin näkymään. Ennenkuin lumet kokonaan häviää, niin katsellaan vielä miltä talvella näyttää.

 
Torvijäkälä näyttää kesäisen vihreältä lumen keskellä.
 
 
 
 
Ilta-auringon valo paljastaa kuinka iljanteinen ajotie onkaan.
 
 
 
 
 
Sininen hetki kevätiltana.
 
 
PS. Palaa hermo aika pahasti tähän Bloggeriin, koska se ei anna suurentaa kuin kaksi kuvaa nykyään eli kun kuvaa klikkaa, niin noille kahdelle se antaa niitä eri vaihtoehtoja. Loput jäävät pieneen kokoon, vaihtoehtoja ei tule vaikka kuinka klikkailisi. Kuka tietäisi syyn tähän?
 
 

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Valokuvatorstai: aiheena maalaus

Valokuvatorstain aiheena on maalaus Christopher Paudiß: Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze (suom.huom. Kirjettä lukeva vanha mies ja hänen kissansa)



Ehkä mies on saanut kirjeen tyttäreltä, joka kertoo mitä lapsenlapselle, perheelle ja perheen kissalle kuuluu.

torstai 21. helmikuuta 2013

Valokuvatorstai: Eeva-Liisa Mannerin runo

 
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.


Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kokeiluja

Tuossa taannoin kokeilin millaisia kuvia tulee, kun pokkarin (Olympus TG-310) zoomin vetää täysille. Ihan jänniähän noista tuli, voisi sanoa, että maalauksellisia, akvarellimaisia. Kaikissa kuvissa on aurinko, ei kuu, vaikka joskus siltä näyttäisikin.

 
 
 
 
 

 
 
 
(Blogspot oikuttelee, eikä anna suurentaa tätä kuvaa. En vissii osaa käyttää tätä ohjelmaa....)

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kaipaan näitä

Talven vaan kestäessä ja kestäessä mieli alkaa kaivata kaikenlaista kesään liittyvää: värejä, tuoksuja, muotoja. Juuri nyt mieleen tulivat nämä, joiden ääreen haluaisin päästä.

 
Kultasiipi koivunlehdellä. On lämmin kesäilta ja perhosia on joka puolella. Urospuolisen kultasiiven väri on suorastaan räikeän oranssi.

 
Ryhmäruusujeni koko on valtava. Tämäkin on teevadin kokoinen. Tuoksua ei juuri ole, mutta näköä sitäkin enemmän.

 
Auringonlaskut merellä. Lämmin auringon paahtama kallio lämmittää jalkapohjia. Tiiraemo lentää ohi pesälleen.

 
Alkukesän syreenit huumaavat tuoksullaan. Pihallani kasvaa kolmea erilaista syreeniä. Nämä siniset ja valkoiset ovat ns. puistosyreeniä.