torstai 21. helmikuuta 2013

Valokuvatorstai: Eeva-Liisa Mannerin runo

 
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.


Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

9 kommenttia:

  1. Huikea kuva joka komppaa runon kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kaunis ja herkkä kuva. Sopii runoon hyvin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Eeva-Liisa Manner on tärkeä minulle ja siksi panostin erityisesti tähän.

    VastaaPoista
  4. Erittäin hieno vastaus haasteeseen, runo ja kuva sopivat saumattomasti yhteen.

    VastaaPoista
  5. kerrassaan upea kuva, ihan kuten runossakin:)) onko se taulu kenties

    VastaaPoista
  6. Kiitos :)
    Ilona: croppasin itse otetusta valokuvasta, muutin mustavalkoiseksi ja lisäsin suodinefektin.

    VastaaPoista
  7. Tässä kieltämättä on jotain runoa tulkitsevaa.

    VastaaPoista
  8. Taiteellinen ja salaperäinen, hieno vastaus!

    VastaaPoista